Tästä en luovu muutossa

Suvun perintö elää rakkaissa tavaroissa

Sukulaisiin liittyvistä vanhoista esineistä tulee usein oman kodin aarteita, jotka ovat täynnä muistoja tärkeistä ihmisistä ja ajanjaksoista. Näitä neljää rakasta tavaraa niiden omistajat kuljettavat mukanaan muutosta toiseen.

Marika Laamanen, 44, sosiaaliohjaaja

Vanha ompelukone kruunaa sisustuksen

"Olin 90-luvun alussa kaksikymppisenä juuri muuttanut ekaan omaan kotiini Helsinkiin. Poljettavat Singer-ompelukoneet olivat tulleet muotiin sisustamisessa ja muistin, että mummollani oli sellainen käyttämättömänä saunan eteisessä Torniossa. Onnellisena raahasin sen kämppääni.

Singer oli pitkään tietokonepöytänä. Nostin ompelukoneen pois ja laitoin aukon päälle tietokoneen. En ole koskaan käyttänyt Singeriäni ompelemiseen. Mutta muistan hyvin, kuinka äitini ja tätini ompelivat koneella mummolassa.

Singer on kulkenut mukanani muutosta toiseen. Tässä kodissa se vielä etsii paikkaansa, mutta en aio missään tapauksessa ikinä luopua siitä! Onneksi myös mieheni arvostaa vanhoja tavaroita, eikä ole koskaan sanonut mitään toimettomasta ompelukoneesta. Äitini muistaa aina kysyä, että ethän ole myynyt sitä Singeriä pois."

Onneksi myös mieheni arvostaa vanhoja tavaroita.

Viivi Laube-Pohto, 51, ravintola-alan yrittäjä

Lihaveitsi oli joutua roskalavalle

"Kun olin pieni, isoisälläni oli leikkelekauppa Jyväskylässä. Se oli maaginen paikka, vietin siellä paljon aikaa lapsena. Liikkeessä oli kokonaisia ruhoja ja paljon leikattua lihaa, mistä tehtiin aladobia ja leikkeleitä. Liike lopetettiin joskus 70-luvulla, kun olin teini-ikäinen.

Olin noin 20-vuotias, kun isoäitini tyhjensi vinttiään roskalavalle. Vintti oli jo melkein tyhjä, kun huomasin veitsen lojumassa lattialla. Tiesin heti, mistä se oli peräisin, ja sanoin, että tämän minä otan.

En ole koskaan käyttänyt veistä, koska se on syöpynyt ja ruosteinen. Olen miettinyt, miten saisin sen esille keittiööni. Edellisessä kodissani ajattelin, että laitan koukun seinälle ja ripustan veitsen siihen. Haluaisin teettää sille kehykset tai vitriinin, niin se pääsisi arvoiselleen paikalle. Veitsi muistuttaa, mistä oma kiinnostukseni ruokaan on lähtöisin."

Haluaisin teettää veitselle vitriinin, niin se pääsisi arvoiselleen paikalle.

Tuomas Tanttu, 51, myyntineuvottelija

Vaarin taulu on rakas muisto

"Isoisäni Erkki Tantun tekemä taulu on muuttanut kanssani jo kuuteen eri kotiin. Isoisäni oli taiteilija, joka oli tunnettu kuvittajana, taidegraafikkona ja ex libristen tekijänä. Omaksi ilokseen hän teki myös satukirjojen kuvituksia. Tämä kuva ei kuitenkaan ole tietääkseni mistään kirjasta.

Olen aina ajatellut, että satuaiheinen taulu kuvastaa taipaleensa alussa olevaa pikkumiestä astumassa elämään, joka voi toisinaan olla suuri ja synkkä ja vähän pelottavakin kuin suuri metsä. Mutta ei hätää, vaari on tässä ihan vieressä, vaikka ei kuvassa näykään.

Olen ilmeisesti saanut taulun ristiäislahjaksi, koska taulussa lukee Tuomaalle 9.IX.1965. Vaarilta. Minä synnyin saman vuoden kesäkuussa. Olisi hauska tietää, mitä isoisä on tuntenut pientä pojanpoikaansa kohtaan, kun on kirjoittanut omistuskirjoituksen.

Isoisäni kuoli, kun olin 19-vuotias. En ehtinyt tutustua häneen kunnolla. Hän oli pelottava, mutta piti selkeästi lapsista. Taulu on minulle arvokas, sillä se on vaarini tekemä kuva ja siinä on niin paljon symboliikkaa."

Olisi hauska tietää, mitä isoisä tunsi pientä pojanpoikaansa kohtaan.

Cyrila Cibulka, 37, videotuottaja

Villamatto tuo mieleen lapsuudenkodin

"Viime kesän remontin jälkeen makuuhuoneemme oli mattoa vailla. Kaivoin varastosta äitini 70-luvulla teettämän maton. Matto teetettiin kokolattiamatosta mattoliikkeessä, mikä ei tainnut siihen aikaan olla kovin tavallista.

Matto tuli ensimmäistä kertaa minun kotiini, kun muutin tulevan mieheni kanssa Turkuun opiskelemaan vuonna 2001. Kysyin äidiltäni, löytyisikö häneltä sopivaa mattoa uuteen kotiin. Kun hän kertoi vihreästä villamatosta, tiesin heti, mistä hän puhui, ja sanoin haluavani sen.

Matto on kiertänyt oman kotini huoneesta toiseen, samoin kuin se teki lapsuudenkodissani. Matto on ajaton, väriltään sopivan neutraali, hyvän kokoinen ja siksi niin moneen sisustukseen sopiva.

En luopuisi matosta mistään hinnasta, koska siihen liittyy niin paljon muistoja lapsuudestani. Matto on perintökalleus, vaikka se ei olekaan rahallisesti arvokas."

Matto on perintökalleus, vaikka se ei ole rahallisesti arvokas.

Kotivakuutus turvaa omaisuutesi

Olipa rakkain omaisuutesi sitten vanha ompelukone tai villamatto, kotivakuutus turvaa tavarasi, myös muuton aikana. Vanhojen esineiden kohdalla on kuitenkin hyvä muistaa, että vakuutukset korvaavat vain esineen rahallisen arvon, ei tunnearvoa. Siksi vanhojen esineiden oikeanlaiseen säilyttämiseen ja huoltamiseen kannattaa panostaa.

Jos sinulle tärkeät esineet ovat rahallisesti arvokkaita, tarkista, että kotivakuutuksesi kattaa myös ne. Hanki kotivakuutus kätevästi Ifin verkkokaupasta. 

Tästä en luovu muutossa

Tässä Ifin sarjassa ihmiset esittelevät rakkaita tavaroitaan, jotka kulkevat mukana muutosta toiseen. 

Lue myös jutut tärkeistä lapsuuden muistoesineistä ja erikoisista aarteista

Muuttoja & suuria tunteita

Ifin Muuttoja & suuria tunteita -sarjassa ihmiset kertovat elämänsä tärkeistä muutoista ja kodeista.

Lue jutut ensimmäiseen omaan kotiinsa muuttaneesta opiskelijasta, nopeasti hynttyyt yhteen lyöneestä pariskunnasta, aikuisten kimppakämpästä ja kerrostalosta omakotitaloon muuttaneesta lapsiperheestä

Sinulle saattaa olla hyötyä myös näistä sivuista

Ifin kattava kotivakuutus

Tutustu ja osta!

Mitä kotivakuutus korvaa?

Lue lyhyet esimerkkitarinat

Rakkaat aarteet kulkevat muutoissa mukana

Tutustu neljään tavaraan ja niiden omistajiin