Kun keskosesta kasvoi taapero – ensimmäinen päiväkotivuosi

Ehkä jo luit keskosen tarinan. Siinä maitopurkki syntyi. Sittemmin isin kulta on matkannut turvallisesti Euroopan ympäri ja mennyt tarhaan, ja ajoittain myös takaisin sairaalaan.

Keskosena syntyneen poikani ensimmäinen vuosi sujui puolikaranteenissa. Lääkärit varoittivat väkijoukoista ja käsidesiä tuli rahdattua apteekista litrakaupalla. Vieraat ohjasimme ensin vessaan hankaamaan kätensä verille.

Emmekä olleet kipeitä. Ensimmäisen vuoden päätteeksi pörräsimme pari-kolme kuukautta ympäri Eurooppaa. Moni piti meitä hulluina, mutta pikkupiltti hihkui innosta kaiken uuden edessä ja osasi ottaa tarpeen tullen rennosti.

Elokuussa napero meni tarhaan. Flunssat, vatsataudit, rokot ja pitkittyneet yskät… lisämaustetta toi BPD eli bronkopulmonaalinen dysplasia – keuhkoputkiston ja keuhkokudoksen kasvun ja kehityksen häiriö, joka johtuu keuhkojen kypsymättömyydestä ja hengityskonehoidosta ensimmäisten viikkojen aikana.

(Jos muuten katsotte BPD:n englanninkielisen merkityksen Wikipediasta, pääsette hyvin perille siitä minkälainen vanhemman henkinen tila voi olla ensimmäisen tarhavuoden aikana. Ja ihan tosissaan – terapiassa voi ja kannattaa käydä purkamassa tunteitaan, jos ahdistaa. Minäkin kävin.)

Olimme siis vuoden ajan sairaana tai tulossa sairaaksi, kuka milloinkin.

Vauvavakuutuksen avulla pääsimme heti erikoislääkärille, oli kyseessä sitten flunssa tai hengitysvaikeudet. Koneellisessa lääkesumutinhoidossakin kävimme yksityisellä, kun kotona annettava Ventoline tai Flixotide ei riittänyt keuhkojen avaamiseen.

Keskoselle tyypillisen tyräleikkauksen tarve todettiin yksityisellä ja hoidettiin julkisella. Ainakaan meille vauvavakuutus ei ollut joko-tai vaan mahdollisuus hyödyntää järjestelmän parhaita puolia.

Töölön Mehiläisessä oli samoja tuttuja lääkäreitä pitämässä yksityisvastaanottoa kuin Lastenklinikan julkisella puolella. Tietojenvaihto toimi erinomaisesti, kunhan täytimme ensin tietosuojalomakkeen.

Välillä hengitys heikkeni pahemman kerran ja vietimme öitä Lastenklinikan infektio-osastolla K12. Poika makasi letkujen ja mittareiden keskellä pienessä sängyssä, mutta ponnisti aina sisukkaasti ylös huutamaan isiä, kun astuin sisään.

Vinkkejä sairaalaan

  • Lattialämmityksen säädin. Kytke se pois yöksi, ettet hikoile lammikkoa viiden sentin paksuisen patjan läpi.
  • Älypuhelin, tietokone, tabletti tai vastaava. Ota myös laturi mukaan.
  • Tutustu lähistön ravintoloihin, koska sairaalaruoka voi alkaa tökkiä.

Paluu osastolle teki tiukkaa. Syketaajuuden ja saturaatioarvojen seuraaminen sekä jatkuvat verikokeet kirvelivät, mutta kuuluivat asiaan. Olisin kyllä mieluummin ollut pihalla leikkimässä. Mutta olin sairaalassa rakastamassa lastani.

Onneksi on suomalainen terveydenhoito, sekä julkinen että yksityinen. Ja vauvavakuutus, joka tuli otettua ajoissa. Keskoselle kun ei syntymän jälkeen taida saada minkään valtakunnan vakuutusta.

Kaikesta parannuttiin ja kotona oli oma vuoro sairastua. Summaten olimme siis vuoden ajan sairaana tai tulossa sairaaksi, kuka milloinkin. 

Pari rahanarvoista vinkkiä vanhemmille:

  • Älä aseta urheilutavoitteita. Kahdentoista kuukauden kuntosalikortilla käyntikerran hinnaksi tuli noin viisikymppiä.
  • Älä varaa ulkomaanmatkoja – tai muista ainakin matkavakuutus, johon sisältyy turva matkan peruuntumisen varalta.
  • Ota käyttöön Parkman tai vastaava pysäköintisovellus. Lääkäriin tai sairaalaan kiirehtiessä ei hermo aina riitä etsimään lippuautomaattia. Kännykästä on helppo naputella auto parkkiin eikä lääkärikäynnille tule parkkisakkolisää.

Ja ihan lopuksi se tärkein. Ilme tarhavuoden lopussa, kun ei ollakaan enää kipeitä.

Kimmo Hattunen

Kirjoittaja on ifläinen, terveen kuusivuotiaan pojan isä ja yksi ensimmäisiä If Vauvavakuutuksen ottajia.

sinulle voi olla hyötyä myös näistä sisällöistä