Yksinäisyys: Pohjoismaiden hiljainen kansanterveysongelma

Viime vuosina näkymätön ja hiljainen ongelma on noussut yhdeksi kansanterveyden uudeksi uhaksi. Yksinäisyydellä on todettu yhä useammissa tutkimuksissa olevan negatiivinen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. 

Vuonna 2023 Maailman terveysjärjestö julisti yksinäisyyden maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi. Vaikka yksinäisyys yhdistetään usein ikään, tutkimukset osoittavat, että se vaikuttaa kaikenikäisiin, kaikkiin sukupuoliin ja kaikista taustoista tuleviin ihmisiin.  Pohjoismaiden suurimpana vakuutusyhtiönä If on ainutlaatuisessa asemassa tunnistamaan kasvavia terveystrendejä varhaisessa vaiheessa. Vuosittaisen Nordic Health Survey -kyselymme kautta haluamme edistää yksinäisyyden selkeämpää ymmärtämistä, sen yleisyyttä, sen vaikutusta Pohjoismaiden väestöön ja miksi se ansaitsee huomiota. 

Yksinäisyys, yhteinen kokemus

Yksinäisyys ei ole marginaalinen ongelma Pohjoismaissa. Yli puolet Pohjoismaiden väestöstä kertoo tunteneensa itsensä yksinäiseksi tai sosiaalisesti ulkopuolisiksi jossain vaiheessa viimeisen 12 kuukauden aikana.

Tasot vaihtelevat maittain. Suomi erottuu selvästi, 64 prosenttia kertoo kokeneensa yksinäisyyttä tai sosiaalista syrjäytymistä. Tanska puolestaan erottuu toiseen suuntaan, siellä yksinäisyyttä on kokenut vain 43 prosenttia.  

Säännöllisesti yksinäiseksi itsensä tuntee Pohjoismaissa 8 prosenttia, ja lähes joka viides (18 %) sanoo kokevansa yksinäisyyttä silloin tällöin. 

Tuloksemme vastaavat maailmanlaajuisia yksinäisyyden havaintoja. Vaikka Pohjoismaat ovat jatkuvasti maailman onnellisimpien valtioiden joukossa, se ei tarkoita, että olisimme immuuneja näille haasteille. Alueella, joka on hyvin digitalisoitunut, voitaisiin ehkä olettaa, että yksinäisyys on harvinaisempaa, mutta digitaalisen elämän ja yksinäisyyden välinen suhde on monimutkainen, sanoo Kristina Ström Olsson, Ifin pohjoismainen terveysstrategi.

Nuoret aikuiset kantavat kasvavaa taakkaa

Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa kaava on selkeä: nuoret aikuiset raportoivat korkeampaa yksinäisyyden tasoa kuin vanhemmat ikäryhmät.
Nuorista aikuisista, 18–29‑vuotiaista, raportoivat säännöllistä tahattoman yksinäisyyden tunnetta:

  • 15% Suomessa
  • 14% Norjassa
  • 13% Ruotsissa
  •  9% Tanskassa

– Nuorten aikuisten kokema yksinäisyys tulisi nähdä varoitusmerkkinä, ja se voi osittain selittää sen, että nuoret kamppailevat mielenterveytensä kanssa. Sosiaaliset yhteydet muodostuvat nykyään eri tavoin, ja monet nuoret kertovat ympäröivistä verkostoista, mutta eivät välttämättä suhteista, jotka tarjoavat todellista tukea. Tämän yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseksi on tärkeää vähentää stigmaa ja edistää yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta, kertoo Ström Olsson.

Pohjoismaissa yksinäisyys on suurinta nuorten naisten keskuudessa Norjassa. Sukupuolten väliset erot ovat kokonaisuudessaan melko pieniä, joskin naiset raportoivat hieman miehiä useammin yksinäisyyden kokemuksista. Kuitenkin, kun ikä ja sukupuoli yhdistetään, erot korostuvat entisestään. Nuoret naiset (18–29) erottuvat joukosta todennäköisimmin yksinäisyyttä kokeneina. 

Suuri ristiriita: miksi ihmiset tuntevat olonsa yksinäisiksi

– Datassa korostuu se, että yksinäisyys ei välttämättä johdu fyysisestä yksinäisyydestä, vaan siitä, ettei tunne yhteenkuuluvuutta. Monet vastaajat kuvaavat tilanteita, joissa sosiaaliset rakenteet ovat olemassa työpaikalla, opinnoissa tai vertaisryhmissä, mutta silti he tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Tämä viittaa siihen, että yksinäisyyttä muovaa yhä enemmän sosiaalisten ympäristöjemme muotoutuminen ja toistemme kohtelu, ei pelkästään yksilölliset suhteet, sanoo Kristina Ström Olsson.

Yksinäisyys ei johdu mistään yksittäisestä syystä. Jotta ymmärtäisimme paremmin, mitä lukujen taustalla piilee, kysyimme vastaajilta avoimen kysymyksen: Mikä saa sinut tuntemaan itsesi yksinäiseksi tai sosiaalisesti ulkopuoliseksi? Yli 1 200 vastauksesta paljastuu sekä yhteisiä kaavoja että yksilöllisiä eroja.

Toistuva teema on läheisten suhteiden puute, erityisesti ystävien tai perheen kanssa. Monet vastaajat kuvailevat kuitenkin yksinäisyyttä, joka ei johdu yksinolosta, vaan ulkopuolelle jäämisestä. 

"Monet vastaajat kuvailevat yksinäisyyttä, joka ei johdu yksinäisyydestä, vaan ulkopuolelle jäämisestä”. – Kristina

Vastaajat kertoivat esimerkiksi tuntevansa, että he jäävät ulkopuolisiksi työpaikan sosiaalisista aktiviteeteista, etteivät kollegat kutsu heitä tai että he vähitellen etääntyvät vanhoista ystävistä. Näissä tapauksissa yksinäisyys koetaan tahattomaksi, tunteena siitä, että seisoo sosiaalisen elämän ulkopuolella, vaikka haluaisi olla osa sitä.

”Kun muut ovat juhlimassa tai muilla on ollut tekemistä, kun itse olen ollut vain kotona. Somessa kaikki näyttävät onnellisilta ja sosiaalisilta” Suomalainen 30–44-vuotias nainen.

Toinen kasvava ilmiö on energian puute. Useat vastaajat kuvaavat, ettei heillä ole tarpeeksi henkistä tai fyysistä energiaa ylläpitää ihmissuhteita, mikä puolestaan syventää yksinäisyyden tunnetta. – Ihmissuhteet ovat usein energianlähde arjessa. Kun ihmiset kokevat, ettei heillä ole energiaa ylläpitää niitä, se voi johtaa kierteeseen, jossa yksinäisyys vähentää energiaa ja vähäinen energia puolestaan vaikeuttaa sosiaalisten yhteyksien ylläpitämistä, selventää Ström Olsson. 

Kun suuret ryhmät kertovat kokevansa, että he ovat irrallaan yhteiskunnasta, viittaa se laajempiin haasteisiin, jotka vaikuttavat pitkäaikaiseen hyvinvointiin, osallistumiseen ja yhteiskunnan resilienssiin.

Yksinäisyys ja terveys: selvä negatiivinen vaikutus

Yksinäisyys ei rajoitu tunneperäiseen epämukavuuteen. Lähes seitsemän kymmenestä pohjoismaalaisesta sanoo, että yksinäisyys vaikuttaa negatiivisesti heidän terveyteensä.  Eniten raportoituja vaikutuksia pohjoismaisesti ovat: riittämättömyys arjessa, ahdistus ja huono unen laatu. 

Maiden välillä on myös eroja. Tanskalaiset kertovat useammin tuntevansa itsensä riittämättömiksi, ruotsalaiset ja suomalaiset yhdistävät yksinäisyyden useammin ahdistukseen, kun taas norjalaiset yhdistävät yksinäisyyden enemmän fyysiseen kipuun. 

Tie eteenpäin

un kysytään, mikä voisi parantaa hyvinvointia ja vähentää yksinäisyyttä, ihmiset eri pohjoismaissa viittaavat samankaltaisiin tekijöihin. Yli kolmasosa sanoo, että säännöllinen liikunta voisi auttaa. Samoin monet korostavat parempaa unta ja sosiaalista yhteisöä tai johonkin ryhmään kuulumista. Monet sanovat myös, että merkitykselliset suunnitelmat, voisivat vähentää yksinäisyyden tunteita. 

Suomi erottuu muista Pohjoismaista siinä, että suurempi joukko uskoo, että luonnossa vietetyn ajan lisääminen voisi auttaa vähentämään yksinäisyyttä. Ikäerot ovat myös selvästi nähtävissä. Nuoremmat aikuiset odottavat, että se, että joku ottaisi yhteyttä auttaisi yksinäisyyteen paremmin, kun taas vanhemmat vastaajat sanovat, että muilta saatu apu vähentäisi heidän omaa yksinäisyyden tunnettaan. 

Miksi tämä on tärkeää

Yksinäisyys on tärkeää, koska se harvoin on olemassa itsenäisesti. Yksinäisyys yhdistetään usein muihin haasteisiin, kuten stressiin, univaikeuksiin, ahdistukseen ja arjen merkityksen heikkenemiseen. Ajan myötä nämä kokemukset voivat vahvistaa toisiaan, lisätä haavoittuvuutta ja vaikeuttaa arjen vaatimusten kohtaamista. 

– Tässä valossa yksinäisyys näyttäytyy suurempana kuin henkilökohtaisena tunteena, vaan se toimii signaalina siitä, kuinka hyvin sosiaaliset rakenteet tukevat ihmisiä elämän eri vaiheissa. Kun suuret ryhmät kertovat kokevansa, että he ovat irrallaan yhteiskunnasta, viittaa se laajempiin haasteisiin, jotka vaikuttavat pitkäaikaiseen hyvinvointiin, osallistumiseen ja yhteiskunnan resilienssiin, sanoo Ström Olsson. 

Yksinäisyyden tunnistaminen varhain ja sen taustatekijöiden ymmärtäminen on tärkeä askel terveyden ja hyvinvoinnin vahvistamisessa ennen ongelmien eskaloitumista. 

Jaa
Aiheet