Vapaaehtoistyöstä uutta sisältöä elämään

Vapaaehtoistyö teki Ilkasta halatun miehen
Työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen oli lehtikuvaaja Ilkka Rannalle kova paikka. Tervehdyttyään hän ryhtyi tekemään vapaaehtoistyötä nuorten ja maahanmuuttajien parissa. Nyt Ilkka kokee olevansa onnellisempi kuin koskaan.

Paljasjalkainen helsinkiläinen Ilkka Ranta, 61, kuvailee olevansa cityluontoa rakastava poikamiesvaari. Puheessa on stadilaisen sanaston lisäksi ilkikurinen sävy, Ilkan tavaramerkki.

Huumori on ollut hänelle sekä työkalu että selviytymiskeino.

– Elämä ilman huumoria on kuin Stadi ilman kahviloita eli ihan mahdotonta.

Ilkan ura lehtikuvaajana alkoi Ateneumin-opintojen kanssa samaan aikaan vuonna 1973 ja päättyi Lehtikuvassa vuonna 2000.

– Politiikka oli minun eritysalani. Melkein asuin eduskunnassa. Sain viettää todella rikasta elämää lehtikuvaajana.

Vuoden lehtikuvaajaksi Ranta valittiin vuonna 1994. Raadin mukaan hän toi huumorin lehtikuvaukseen.

Työuran loppuminen otti pirusti päähän

Selän hajoaminen ei ollut Ilkalle yllätys. Kuvaaminen on raskasta selälle ja jaloille. Hän oli 46-vuotias jäädessään työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2000.

– Otti niin pirusti päähän työn loppuminen. Puoleen vuoteen en pystynyt harmitukseltani katsomaan uutisia televisiosta enkä lukemaan kunnolla lehtiä.

Kolme parasta ystävää piti huolta kaverinsa mielenterveydestä. He soittivat vuorotellen ja kävivät Ilkalle kaupassa.

Omat pojat veivät isää autolla sinne, minne oli tarve päästä. Kivut valvottivat ja pitivät otteessaan 11 vuoden ajan.

– Olin nähnyt, miten masennus- ja unilääkkeisiin jää koukkuun, ja kieltäydyin niistä. Yritin saada itseni terveeksi ja luin valtavasti. En saanut kantaa mitään kahvipakettia painavampaa ja funtsin, että miten tämä tarina mahtaa päättyä.

Ihmiset elävät kuin viimeistä päivää, mutta minulle jokainen päivä on ensimmäinen!

Vapaaehtoistyö toi sisältöä uuteen elämään

Hyvin se päättyi. Vuodesta 2013 tuli juhlavuosi: lääkärit totesivat selän terveeksi.

Kun kivut eivät enää hallinneet elämää, oli saatava jotakin hauskaa tekemistä. Ilkka näki Nuorisoasiankeskuksen ilmoituksen vapaaehtoisten koulutuksesta. Se tuntui heti oikealta.

– Kuvaajana olin nähnyt erilaisia kulttuureja ja tottunut erilaisiin ihmisiin, joten sellaiset asiat eivät pelottaneet minua.

Ilkalle löytyi sopiva paikka vapaaehtoistyöhön Helsingin Itäkeskuksen nuorten toimintatalo Kipinästä. Siellä kokoontui 9–13-vuotiaiden ryhmä.

– Ensimmäisenä päivänä pieni musta tyttö kiipesi syliini ja laittoi kädet kaulaani. Se oli siinä. Olin pitkään varmasti Itäkeskuksen halatuin mies, Ilkka nauraa.

– Nyt pienetkin ovat jo isoja, mutta halaavat yhä, kun nähdään. Pojistakin on kasvanut miehiä, mutta hekin halaavat. Se on ihanaa. Halaaminen lisää onnellisuutta. Pitäisi saada ainakin viisi halausta päivässä.

Palkka vapaaehtoistyöstä tulee suoraan sydämeen

Ilkka kaivaa repustaan puuvillakassin. Siihen on kirjoitettu monta nuorten nimikirjoitusta.

Ilkkaa kutsutaan nutavaariksi. Roolissaan hän on kuunnellut, ymmärtänyt, neuvonutkin. Ilkka ei kerro luottamuksella uskottuja asioita kenellekään, ja sen nuoret tietävät.

– Tekivät minulle tämän kassin lahjaksi. Sanoivat, että olet niin kiva, kun olet erilainen aikuinen. Ajattelen, että heille olen turvallinen vanhempi mies, kuin vaari. Monilla nutalaisilla ei ole isovanhempia lainkaan, Ilkka sanoo, hyvin otettuna eleestä.

Nutalla Ilkka on keskiviikosta lauantaihin, mutta se ei ole hänen ainoa vapaaehtoistyönsä.

– Tiistain ja torstain olen Papupadassa, joka on Suomen Punaisen Ristin keskustelukerho suomen kieltä opiskeleville. Palkan näistä vapaaehtoistöistä saan suoraan sydämeen.

Aktiivinen ja onnellinen eläkeläinen

Vapaaehtoistöidensä lisäksi Ilkka hoitaa äitinsä kauppa-asiat kolmesti viikossa. Vakiohommat rytmittävät muuten vapaata arkea.

– Olen aina ollut hyvin aktiivinen ja tarvitsen toimintaa ja liikuntaa eläkkeellä. Voin kuitenkin itse ohjelmoida päiväni, en ole sidoksissa mihinkään. Saan tulla ja mennä vapaasti.

Ilkan mielestä elämä on juuri nyt kohdallaan: vapaaehtoistyötä, vesijumppaa, ystäviä ja kirjoja. Lapsenlapsetkin tarvitsevat vaariaan, joka jaksaa hassutella.

Kuvaamisesta vuosien tauon pitäneen entisen ammattikuvaajan käsi hamuaa usein vaistomaisesti kameraa.

– Kuvaaminen on alkanut kutittaa, Ilkka myöntää.

Hän lainaa Aristotelesta, joka sanoi, että ihminen joka pyrkii hyvään, on onnellinen.

– Ihmiset elävät kuin viimeistä päivää, mutta minulle jokainen päivä on ensimmäinen! Miksi toivoisin enempää, kun kaikki on hyvin. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin olen nyt.

Parasta elämässä

Kesä:

– Mitä lämpimämpää, sitä parempaa.

Lapset ja lapsenlapset: 

– Meillä on kahden poikani kanssa ollut aina hyvin läheinen ja lämmin suhde. Minulla on myös kaksi ihanaa lastenlasta.

Ruoanlaittaminen:

– Teen hyvää ruokaa. Mikään ei voi olla parempaa kuin rakkaudella tehty ruoka.

Elämänratkaisu

Tässä Ifin sarjassa kerrotaan tositarinoita eläköitymiseen liittyvistä elämänmuutoksista, uusista aluista ja ratkaisusta.

Lue myös tarina eläkeläispariskunnasta, joka muutti uuteen kotiin.

Kiinnostaako vapaaehtoistyö? Lue lisää vapaaehtoistyöstä täältä.