Tietotekniikka auttaa jopa sienimetsässä

Helena Venäläinen, 64, on todellinen digikonkari. Hän teki pitkän uran atk-töissä ja innostui internetistä jo sen alkuvaiheissa. Nyt sähkökirjat, Skype ja some ovat Helenan iloja. Hän opastaa vapaaehtoistyössään myös muita eläkeläisiä nauttimaan tietotekniikasta.

"Ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä välivuodesta tulikin minulle 20 vuotta. Menin lukion jälkeen töihin pankin atk-osastolle, missä vuosien mittaan suunnittelin, koodasin, dokumentoin ja testasin tietokoneohjelmia sekä toimin esimiestehtävissä.

Palasin koulunpenkille vasta 1990-luvulla. Opiskellessani tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa pääsin internetin maailmaan mukaan heti ensimmäisessä aallossa. Maisterin tutkintoon minulta meni 15 vuotta työn ohessa. Suoritin vielä ammatillisen opettajan pedagogiset opinnotkin.

Nyt olen ollut eläkkeellä pankista vuodesta 2010 asti. Ajattelin silloin, että haluan tehdä jotakin muuta seuraavat 40 vuotta.

Tuntuu hyvältä, jos on voinut rohkaista toista uuden asian opettelussa.

Vapaaehtoistyö vertaisopastajana on palkitsevaa

Viisi vuotta sitten liityin Enter ry:hyn, jossa me vapaaehtoiset vertaisopastajat autamme eläköityviä ja eläkeläisiä tietokoneen, tablettilaitteen ja kännykän käytössä. Olen mukana myös Enterin hallituksessa ja koulutusryhmässä vetäjänä.

Kerran viikossa, tiistaisin, olen Helsingin Itäkeskuksen kirjastossa opastamassa. Sinne saa tulla kysymysten kanssa.

Moni opastamani kertoo, että lapset kyllä neuvovat, mutta ovat opetuksessaan liian nopeita. Eläkeläiset toivovat hitaampaa opastusta ja vain sen verran kerralla kuin he pystyvät omaksumaan. Jokainen oppii väistämättä, kun kerrataan ja harjoitellaan.

Monet tarvitsevat neuvoja laitteiden hankintaan, tietoturvaan, sähköpostin käyttöön, salasanoihin ja käyttäjätunnuksiin tai vaikka Kanta-palveluun. Neuvonta lähtee opetettavien tarpeesta

Opastettavat ovat hyvin kiitollisia saamastaan avusta, ja minulle tämä on hirmuisen palkitsevaa. Tuntuu hyvältä, jos on voinut rohkaista toista alkuun uuden asian opettelussa. Usein opin itsekin jotakin uutta.

Olen vakaasti sitä mieltä, että ihmiset ovat paljon mielenkiintoisempia kuin tekniikka, ja tietotekniikan tarkoitus on helpottaa ja auttaa elämäämme. Sen pitää olla toimivaa ja helppoa.

Uuden opettelu pitää aivot hereillä

Joskus naurattaa, että kun juuri olen päässyt eroon työelämästä, olenkin mukana opettamassa samoja asioita, mutta ihan eri fiiliksellä. Minulle Enter on tarjonnut myös työyhteisön ja hienoja työkavereita.

Aivot eivät pääse liikaa lepäämään, kun tekniikka ympärillä muuttuu koko ajan. Seuraan, mitä alalla tapahtuu. Myös Enterin opastajakollegat ovat hyvä tiedonlähde.

Pidän tänä vuonna vertaisohjaajille työpajan ohjelmoinnista. Minunkin pitää opiskella ohjelmointia ennen työpajaa.

Uuden oppiminen sujuu edelleen hyvin, mutta sille pitää varata aikaa – mitä oudompi asia, sitä enemmän aikaa. Jotkut asiat voi opiskella lukemalla, mutta sormiin ja muistiin ne saa vain tekemällä. Myös kertaaminen on tärkeää, mikään ei muuten pysy muistissa.

Treffisovelluksia en vielä ole ehtinyt katsoa, mutta ehkä niitäkin pitäisi kokeilla.

Keittokirja, kalenteri ja televisio tabletissa

Minulla on älypuhelin, tabletti ja tietokone. Ne ovat herätyskelloni, kalenterini, keittokirjani, muistikirjani, kamerani, televisioni ja radioni. Yle Areena on huippu: ohjelmia ilman mainoksia. Kirjat olen jo pitkään lukenut sähköisinä, sähkökirjatkin voi lainata kirjastosta.

En minä niin laitteista perusta. Jos vanha laite toimii, se on hyvä. Uusista sovelluksista olen kyllä kiinnostunut.

Puhelimeeni latasin juuri 112 Suomi -sovelluksen. Sillä on helppo soittaa hätäkeskukseen, joka saa samalla soittajan paikkatiedot automaattisesti. Liikun paljon vesillä ja metsissä, ja silloin tämä on tärkeää.

Eniten käytän viestintäsovelluksia kuten Messengeriä ja Skypeä. Treffisovelluksia en vielä ole katsonut, mutta ehkä niitäkin pitäisi kokeilla. Kunhan vain ehtisi.

Hyvät sienipaikat muistiin karttapalveluun

Moni ikäiseni tuntuu pelkäävän Facebookia. Turhaan, sillä ei siellä tarvitse kertoa itsestään. Facebookin kautta olen päässyt liittymään moneen ryhmään, joiden aiheet kiinnostavat minua.

Liityin muun muassa Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmään. Löysimme metsästä sienen, joka oli kuin vaahtokarkki. Otin kuvan sienestä ja postasin sen Sieniseuran Facebook-sivulle. Meni vartti, kun joku kertoi, että se on töppönuijakas!

Hyvät sienipaikat näppään karttapalveluun. Ensi vuonna osaan mennä samaan paikkaan, kun ne ovat kartalla muistissa.”

Tapaa tietotekniikasta innostunut Helena videolla

Katso, millainen on Helenan vapaaehtoistyöpaikka Helsingin Itäkeskuksen kirjastossa
 

Kotivakuutus

Kotivakuutus turvaa myös tietotekniikkalaitteet. Tutustu If Kotivakuutuksiin.

Minun intohimoni

Tässä Ifin sarjassa ihmiset kertovat rakkaista harrastuksistaan ja intohimoistaan. Lue myös tarinat karavaanarielämää viettävästä pariskunnasta ja postcrossingia harrastavasta naisesta.