Taidekoulun perustaminen oli unelmien täyttymys

Eläköitymisen lähestyessä kuvaamataidonopettaja Marjaana Murto, 75, mietti, kuinka kehtaisi myöntää lapsenlapsilleen, ettei ollut uskaltanut elää toivomaansa elämää. Hän oivalsi, ettei vielä ole liian myöhäistä. Muutokset huipentuivat uuteen paikkakuntaan, uuteen kotiin ja uuteen uraan – eläkkeellä.

Kesä 1996 oli Marjaana Murrolle käänteentekevä.

― Olin 55-vuotias ja minusta tuntui, etten ollut saanut mitään elämässä aikaiseksi. Tarvitsin aikalisän.

Marjaana rakasti työtään kuvaamataidonopettajana, mutta koki, että luokaton lukio oli vienyt pohjan hänen tavastaan opettaa. Siksi Marjaana jätti 30 vuoden jälkeen vakituisen paikkansa helsinkiläisessä lukiossa ja siirtyi äitiyslomasijaiseksi yläasteelle.

Saman kesän lomareissulla Öölannissa Marjaana näki ryhmän ihmisiä, joiden t-paidoissa luki ”Vedic Art”. Hän tiedusteli ryhmäläisiltä, mistä taiteesta oikein oli kyse, ja sai kutsun heidän mukaansa ruotsalaisen Curt Källmanin taidekouluun vanhaan kalkkitehtaaseen.

― Katsoin taideteoksia hämmästyneenä. Työt olivat syviä ja aitoja. En ymmärtänyt, miten aloittelijatkin onnistuivat niin upeasti. He maalasivat täydestä sydämestään. Se oli juuri sitä, mitä olin aina etsinyt.

Saan niin paljon siitä, kun näen, kuinka ihmiset löytävät itsensä ja uskaltavat tehdä uusia asioita.

Taidekurssilta löytyi uusi suunta elämälle

Jo samana syksynä Marjaana kävi Källmanin taidekurssin ja sen jälkeen opettajakurssin.

― Kurssilla minulle selvisi, mitä haluan tehdä: opettaa taidetta samalla tavalla. Se tapahtui niin vahvasti, että kyyneleet pyrskähtivät silmistä.

Vedic Art perustuu intialaiseen Veda-kirjallisuuteen. Sen mukaan kaikissa ihmisissä on suunnattomasti luovuutta – siihen pitää vain päästä käsiksi. Taidesuuntaan ei liity mitään uskonnollista.

― Olin itse yrittänyt kehittää sellaista menetelmää, koska minusta jokaisella on oikeus kokea taiteen tekemisen ihanuus. En vain ollut päässyt tarpeeksi pitkälle.

Kodinvaihto tapahtui rohkeasti ja nopeasti

Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2001, Marjaana jäi eläkkeelle 60-vuotiaana. Hän alkoi etsiä paikkaa, jossa voisi pitää omaa taidekoulua. Kaikki sopivat tilat olivat kuitenkin liian kaukana, liian isoja tai liian kalliita.

Kunnes eräänä päivänä lehdessä oli ilmoitus: ”Myydään koulu Etelä-Suomessa”. Hintakin oli sopiva.

― Lähdimme tyttärieni kanssa katsomaan koulua Perniöön. Vanhempi sanoi, että äiti, tämä on kuin tehty sinulle. Nuorempi sanoi: ”Tämä on kamala, mutta älä kuuntele minua”.

― Maanantaina myin kotini Vuosaaresta, torstaina tein kaupat Korttilan koulusta ja lauantaina muutin sisään.

Marjaana tunsi Perniöstä entuudestaan vain yhden ihmisen. Hän ajatteli, että kun kerran on lähtenyt muutosten tielle, pitää tehdä uusia asioita. Marjaana tilasi paikkakunnan lehden, näki jutun egyptiläisen tanssin kurssista ja päätti osallistua sille.

Niin asiat solahtivat kohdalleen nopeasti: Marjaana sai kerralla unelmansa, talon, harrastuksen ja ystäviä.

― Uskon, että tämä kaikki on hyvin tarkoituksellista. Olen kokenut sen niin.

Taide antaa työkalut elämän käsittelyyn

Korttilan koulu on rakennettu aurinkoiselle mäelle. Nyt sen liuskekiviportaita pitkin käyvät Marjaanan Vedic Art -kurssilaiset ja taideoppilaat.

― Vedic Art ei ole terapiaa, mutta se toimii terapeuttisesti. Monet kertovat elämästään, ja minä kuuntelen, en arvostele.

Salissa on patinoituneita maalaustelineitä. Maanantaisin sinne saa tulla maalaamaan itsekseen. Marjaanakin maalaa silloin itse.

Eikä opettaja koskaan voi lakata olemasta opettaja.

― Taide antaa oppilaille työkalut elämän käsittelyyn ja taiteesta nauttimiseen. Minä saan niin paljon siitä, kun näen kuinka ihmiset löytävät itsensä ja uskaltavat tehdä uusia asioita.

Elämänmuutos oli pakko tehdä

Marjaana ajattelee, ettei hänellä ollut vuosia sitten muuta mahdollisuutta kuin tehdä se, minkä hän teki: muuttaa elämänsä suuntaa.

― Asiat tulevat kohdalle, kun vähiten niitä odottaa. En olisi kehdannut sanoa lastenlapsille, joista silloin ei ollut vielä tietoakaan, että mummu aina toivoi kaikenlaista, muttei koskaan uskaltanut tehdä mitään.

Kun asiat ovat todella tärkeitä, niihin on voimia tarttua.

― Pitää olla rohkea, ei saa epäröidä. Silloin ei edes pelkää. Pelko estää toiminnan tai ainakin kutistaa sitä. Minä en pelännyt, menin täysillä. Minun oli pakko, sisäinen pakko.

Parasta elämässä

Luonto:

Voin heti herättyäni nauttia luonnon kauneudesta, kuunnella lintujen ääniä ja hengittää puhdasta ilmaa.

Terveys:

Olen terve ja voin asua ja elää kuten haluan.

Jälkikasvu:

Minulla on kaksi upeaa tytärtä, jotka ovat opettaneet ja opettavat paljon minulle, paras vävy ja kolme suunnattoman rakasta lastenlasta.

Elämänratkaisu

Tässä Ifin sarjassa kerrotaan tositarinoita eläköitymiseen liittyvistä elämänmuutoksista, uusista aluista ja ratkaisusta.

Lue tarina myös nutavaariksi ryhtyneestä miehestä,  kerrostaloon muuttaneesta eläkeläispariskunnasta ja ratikkakuskista, josta tuli eläkkeellä prätkämimmi.